Viikonloppu vierähti. Ajatus ei ehtinyt ottaa harppausta ajasta iäisyyteen, kun koululla jo heiluttiin. Jälkipyykin kosteita puristellaan vielä vuosia, mutta tyypillisesti suunta on taas kertaalleen kadoksissa. Aseita kiellellään, poliiseja seisotetaan koululla ja nettiyhteisöjä kyylätään okulaareilla. Kuinka moni luki harmikseni lopetettavan Presson päätoimittajan mediahuomion? Eikö aseiden sijaan pitäisi keskittyä ampujaan. Ja siihen, ettei tule lisää ampujia. Aseita kun maailmasta ei saa pois edes Copperfield taikomallakaan.

*
Rakkaan ystäväni mielestä valittaminen on muoti-ilmiö. Tai jos ei ilmiö, kuitenkin kaikki nykään vain valittavat. Aluksi allekirjoittamani ajatus jäi muhimaan siiseleitä kuhiseviin sopukoihin. Myöhemmin pikainen empiirinen tutkimus paljasti kuitenkin henkilökohtaisen positiivisen luonteeni taipuvan valituksen hekumaaliseen nautintokierteeseen. Kokeilkaa itse: kumpi on mukavampaa luettavaa, Valituslaatikko vai Positiivisuusboksi? Aivan. Positiivisuus ei naurata ketään. Maailma on kiero. Ihmismieli suorempi.

*
Kiitos kukista.

This entry was posted on Tuesday, November 13th, 2007 at 11:52 pm and is filed under Helsinki. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.