Tuuli puhaltaa Krunikan kapeilla kujilla. Viima yltyy Katajanokan kulmilla. Vaellan tyhjillä kaduilla haaveillen kuumasta kupista. Jostain kaukaa katautuu korviin Jorma Kääriäisen laulama säkeistö Pate Mustajärven kappaleesta.

Mä puita uitin, tanssin päällä tukkien
Vein monen neidon sydämen
Sula seisoi, yksin tukit panostin
Lanka paloi loppuun liian aikaisin
Pato murtui multa parrun alta vei
Mua kukaan nähnyt ei

Pate Mustajärvi: Mä elän vieläkin

Pysähdyn ajattelemaan. Voisin siirtyä sänkyyn.

This entry was posted on Wednesday, November 7th, 2007 at 12:10 am and is filed under Helsinki. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.