Mielikuvaurheilua

Sumu verhoaa edelleen maata. En näe järvelle. Metsän puut eivät erotu valkoisesta massasta. Keskellä seisovan rujon rungon muoto muistuttaa japanilaisesta kivipihasta. Havut koristavat ylväästä valkoisuudesta laskeutuvia portaita. Katson sumuun, en vieläkään näe pientä pistettä järvellä. On kuin valkoinen hyytelö olisi nielaissut maailman.

Valkoisuus siirtyy autoilevasta unesta alkuillan todellisuuteen. Pehmoinen puuteri houkuttelee tyrkkäämään sukset liukkaaseen luisuun. Alppimatka hyväilee hermostoa, vaikka paikkavaraus siintää vielä kaukaisessa tulevaisuudessa.