Miksi viikonloppu on mielenkiintoinen? Tiedämme viikonlopun koostuvan erilaisista henkisellä tasolla sykkivistä sekä fyysisellä tasolla värähtelevistä partikkeleista. Useille viikonlopun lähestyminen viittaa rentoutumiseen, tai ainakin muutamaan vuorokauteen, jolloin ei tarvitse työskennellä arkipäiväisessä päivätyössä.

Sykähtelevät partikkelit tai niiden muodostamat ruumiillistumat eivät ole niin kutsutusta vapaa-ajasta huolimatta sinänsä mielenkiinnon kohteena. Noin 60 tunnin mittainen arjesta irtautunut ajatusmalli saattaa kuitenkin sisältää yksittäisiä kiinnostuksen kohteita, kuten poreammeen sinertäviä kuplia tai shampanjan nestemäisestä nautintamuodosta huolimatta taakseen jättävän kuivahkon olemuksen virkistävää pirskahtelua.

Kuten aikaraudalla on taipumus vääntyä sekuntien syövytyksessä, on myös juorutarinan loppu odotettavasti sarastamassa ennalta määrittelemättömänä, mutta mahdollisesti aavistettavana ajankohtana. Poreamme ja parketti eivät kadonneet mielestä, vaikka maisema muilahti Malpensan lähiseudun lähiöbaarin kristallinloisteesta Nuuksion lumimetsän syömättömiin syövereihin.

Matkalta matkalle, näinhän se elämä menee. Yhtä matkaa.

Tasa-arvon kultamaasta, Italiasta palanneena suoranainen järkytys yllätti Taloussanomien verkkolehdessä:

Vain naisille varatut pysäköintipaikat hämmästyttävät Koskikeskuksen parkkihallissa Tampereella. Tasa-arvovaltuutettu arvioi, että palvelun rajoittaminen sukupuolen mukaan saattaa olla laitonta.
Lainaus: Taloussanomat

Tiedä nyt miten tähän suhtautuisi. Aluksi hillitön raivo meinasi päästä valtaan, kun tajusin omia oikeuksiani sorrettavan. Toisaalta kauppakeskus avoimesti myöntää naisten olevan niin kehnoja kuskeja, että tarvitsevat erityiset parkkipaikat. Jos katsoisin räkäposkella lätkää, minimivaatimus luonnollisesti olisi ihan oikea naisparkki: sidontapenkki ja suukapula baarin nurkkaan. Pitäähän kuskin jossain odottaa.

Päivityksiä Milanon porealtaasta myöhemmin. Työmatka kutsuu!

Lisää naisten parkkeeraamisesta Taloussanomat.

Pitäisi pakata, istun ja ihmettelen. Kuiva ilmasto on saanut sormen rakoilemaan. Vereslihalla värjöttelevä orvaskesi kaipaisi huolintaa kylpyhuoneen lasikaapin vaseliinituubista. Mutta istun ja ihmettelen. Suomi – Portugali -ottelu saa seiskan kisakatsomon kiljumaan. Ilman kiljua. Tai mistä sen tietää.

Valivali, ihme itkemistä journalistien toiminnasta. Näkökulma yksi: tietysti ikävillä asioilla pitää mässäillä. Näkökulma kaksi: ihmiset ovat yliherkkiä, media ei edes mässäillyt. Näkökulma kolme: tiedonvälitys ja uutisointi ei ole puolueetonta tai neutraalia koskaan kenenkään taholta. Illuusiossa on turha elää. Kyyniseltä konnalta ei heru senttiäkään sympatiaa.

Asiasta tarkemmin Yle uutiset 21.11.2007:

Median toimintaan Jokelan koulutragedian yhteydessä pettyneiden kansalaisten adressi on luovutettu valtioneuvostolle.
…
Kansalaisadressin mukaan media syyllistyi uutisoinnissaan lukuisiin ylilyönteihin.
…
[Helsingin yliopiston journalistiikan professori Ulla-Maija] Kivikurun mukaan oikea osote adressille olisi ollut eduskunnan sijaan julkisen sanan neuvosto, journalistiliitto tai päätoimittajayhdistykset. Nyt Kivikurun mukaan adressin rivien väliin tulee sanoma siitä, että mediaa pitää säännellä, sensuroida ja ohjailla.

Lainaukset: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id75581.html

Satuin vilkuilemaan kämppiä. Hieman ihmetyttää kiinteistövälittäjien pokka kirjoitella korulauseita suht suurilla summilla kaupattavista hyödykkeistä. Tämäkin helmi on ilmoituksen mukaan “juuri remontoitu”. Minäkin olen anorektikko. Asiahan on vain katselukulmasta kiinni.