Yhtäkkiä olotila muistuttaa minua Japanista. Nousen sängystä ja avaan tietokoneen. Asunoto on kylmä ja hiljainen. Kadulta kuuluu vaimea suhina. Paljon samaa, ehkä jotain pientä erilaista. Ei kosteuden tuoksua tai sen luihin pistävää vihlontaa. Mutta pieniä ajatuksia, maailma täynnä hiljaisia, kasvottomia ihmisiä.

Pysähdyn maailmanpyörään. Kulman takaa irvistää klovni. Pimeä maailma himmenee entisestään, nukahtaessa muistan vain tatamimaton kahinan. Ja sen kappaleen.

We passed upon the stairs,
We spoke of was and when
Although I wasn’t there
He said I was his friend
Which came as a surprise
I spoke into his eyes — I thought you died alone
A long long time ago

Oh no, not me,
We never lost control,
Youre face to face,
With the man who sold the world

Kurt Kobain: A man who sold the world

Tänään opiskelin. Myöhemmin kotona käsiä pestessä lavuaari täyttyi törhryisestä vedestä. Likaista touhua tuo opiskelu.

Törmäsin myös öklöön yhdistelmään. Koulukaverit.fi ja Facebook - ei hyvä, ei ollenkaan hyvä kombinaatio. Huvittavaa mulkoilla Koulukavereista kurkitusta listasta Facebookin naamoja. Hrrr.

Sunnuntai-ilta kotona. Hiljaisen illan sisältö on kansallisromanttisesta hekumaniakuoresta huolimatta huolestuttava. Maajussille Morsian-sarjassa Virtasen syke ollut kovilla. Teija puolestaan haluaisi antaa lempeä, kunhan isäntä on riittävän riuska. Pilvi pallojumppaa pellolla, hevosten katsellessa kauempaa.

Nelosella lahjakkuudet kilpailevat huomiosta ja hehkutuksesta. Hammaslääkärin syntetisaattori ääntelee oudosti. Tummahiuksisen, nuoren merirosvonaisen koira kieppuu lavalla. Myötähäpeän määrä on suunnaton. Onneksi olen antanut television pois.

Kylmä yö. Huurre kiiltää asvaltin pinnassa. Toisaalla tähtikirkas yö valaisee saunasta haahuilevan matkaa lämpöön. Unelman ja todellisuuden väliä hämärtänyt verho katoaa. Navakka pohjoistuuli puhaltaa pilven päältään ja taivas avautuu tuntemattomalle. Yksittäinen kohtaamispiste muistuttaa kirjan väliin unohtuneella paperilla. Viaton vilkaisu, ja yö uppoutuu teokseen.

Kylmä sää sumentaa sormenpään surkistajat. Mi & L’Au huokailee iPodista korvaani. Pikamarssi kiidättää lämpimästä mummolasta kohti koleaa Kalliota. Katson valokuvaa ja sytytän pienen kynttilän. Metafora tapahtumattomasta on syntynyt.

En ole kastellut paprikaani kolmeen viikkoon. Kasvi kuivuu ja kuihtuu, mutta multa on märkä. Asunnossani on kasvia ylikasteleva henki. Haistan kylmyyden lähestyvän.