Päätöksiä

19:44 Sörnäisten metroasema
Olen laiska, ehkä väsynyt: en jaksa kävellä liukuportaita. Viereisellä ruumiinliu’uttimilla kulkeva, mustaan verhoutunut poika katselee onnellisena nenästä onkimaansa räkäpaakkua. Rauhallisesti hän nostaa oikean kätensä, tuhauttaa nenäkarvansa äärimmäisen vibraation valtaan ja taituroi mahtavan ektoplasmalastin kämmenelleen. Länts. Hiljalleen siirrän käteni pois rullaportaiden mukana liikehtivältä kaiteelta. Päätän, etten enää koskaan koske kaiteisiin.

21:12 Vaasankatu
Ääni huutaa nimeäni. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Noviisina luulin lapsuuden vesivaurion valuneen vinttiin, mutta aikani älykkyyttä tarkasteltuani ymmärsin, ettei kyse ole metroseksuaalisen aikakauden armeijayöunien machoilevasta olomuodosta. Ääni ei ole vain aivojeni biokemiallisia kiemuroita johtamassa sykettä paisuvaiskudokseen, vaan todellinen, avoimen ikkunan kautta sisään hönkyvä ääniaalto. Jossain asuu kaima, eikä summeri toimi iltaisin. Päätän seuraavalla kerralla vastata kadulta kantautuvaan miehekkääseen mörinään. Tervetuloa, heitänkö sulle avaimet?