Maton rahina

Yhtäkkiä olotila muistuttaa minua Japanista. Nousen sängystä ja avaan tietokoneen. Asunoto on kylmä ja hiljainen. Kadulta kuuluu vaimea suhina. Paljon samaa, ehkä jotain pientä erilaista. Ei kosteuden tuoksua tai sen luihin pistävää vihlontaa. Mutta pieniä ajatuksia, maailma täynnä hiljaisia, kasvottomia ihmisiä.

Pysähdyn maailmanpyörään. Kulman takaa irvistää klovni. Pimeä maailma himmenee entisestään, nukahtaessa muistan vain tatamimaton kahinan. Ja sen kappaleen.

We passed upon the stairs,
We spoke of was and when
Although I wasn’t there
He said I was his friend
Which came as a surprise
I spoke into his eyes — I thought you died alone
A long long time ago

Oh no, not me,
We never lost control,
Youre face to face,
With the man who sold the world

Kurt Kobain: A man who sold the world