Hetki ulkomailla

Elättelin hetken unelmaa. Tokion valomeri piirtyi ympärilleni. Milanon vuosisataiset rakennukset koristivat katuja. Venytin niskaa ja kaikki oli silmieni edessä. Kaupunki oli muuttunut illan pimennyttyä. Kotoisat kadut huokuivat lämpöä paksun kaulaliinan alle. Kirpeä tuuli napsahteli poskilla, mutta kädet pysyivät kuumina. Kotoisan kadun vaatekaupan edustan puunrunkoon oli viritetty jouluvalot.

Kaukomaiden mielikuvien kautta Helsingin karusta koristelluille kaduille nostettu aivotoiminta löysi todellisen tajunnanvirran Lillanin kellarista. Oscar Wilden keskitasoinen komedia Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin? viihdytti hetken. Mutta mitä odottikaan nälkäistä kotona? Kuivia nakkeja ja jäämiä kinkkurullasta. Piristävää sumppia ei silti myöhään viitsi pihisyttää, saattaisi yö mennä yläkerran hillittömän kuppikunnan kuuntelemiseksi.

Ilta oli kuitenkin monitahoisen kaunis. Tornissakin valo vilkkuu.