Vuosien ilo

Kuka on keksinyt sanonnan maassa maan tavalla? Kun asialle uhraa muutaman ajatuksen, ei silliltä löydy päätä eikä häntää. Miksei kiireettömyydestä nauttisi, aikaa kun aina voi lykätä. Kun parissa kesässä on nähnyt enemmän kirkkoja kuin yksikään pappi elämässään, saa turistinähtävyydet jäädä. Ostoskadulla ei ole uutta haalittavaa ja miellyttävin nurkkaus löytyy yllättäen kotikirjaston kulmasta.

Mutta tässä kohtaa parhaat selkäpalat on viety ja johdonmukaisuus katoaa. Viiden kilometrin matka puolitoista tuntia autossa nylkytellen ei saa uudelle avoimen suomalaisen käsimerkkejä kohoamaan, lähinnä huvittuneen virnistyksen huulille. Mullassa, maassa ja taivaalla tavoilla tai tavoitta, mutta kenen? Ehkä illuusio onkin vain kiireettömyyttä.

Twenty five years of sunshine

Neljännesvuosisata samassa ruhossa pyörähti vauhdilla käyntiin. Käsijarru tosin unohtui päälle. Alkuviikosta alkanut, ikääntymistä ennakoiva flunssa voimistui ja perjantai-iltaan mennessä kuume oli kohonnut yli kolmenkymmenen yhdeksän. Ruotsinsuomalainen lääkäri vaihtui vilauksessa konitohtoriin. Pieneksi yllätykseksi tropit toimivat ja lauantaiaamu kirkastui puhdistetuin linssein. Ravihevostohtorikin oli tulokseen tyytyväinen, aamupäivän epäonnistuneen golf-turnauksen jälkeen kun ihmishoidokin sijaan pääsi huolehtimaan hoivaa ja hyväilyä vaativista kaktuksistaan.

Comments are closed.