Liikennejärjestelyt

Nahkatakkiset, vaaleatukkaiset naiset valtaavat Kannelmäen juna-asemaa. Kirpakan kylmään, mutta aurinkoiseen aamuun on ilmestynyt outoja harhoja. Kaksi Matrix-henkisiin pitkiin nahkakappaleisiin verhoutunutta nuorekkoa odottavat junaa. Yksi mustatakki istuu jo valmiiksi aamuhartauden hiljentämässä kulkuvälineessä. Kukaan ei puhu, kiskot eivät kolise. Vain satunnainen aivastus raikaa jostain kaukaa. Paikallisjuna kulkee miellyttävästi. Isojen poikien leluista, kiimassa kiitävistä Pendoliinoista ei voi sanoa samaa.

Toisaalla aamuruuhka kasvaa kilometrien jonoiksi. Tietöitä tehdään, jotta 1980-luvun suunnittelun virheitä saataisiin paikattua. Helsingin tiet ovat tukossa. Siinä missä autolla suhasi illalla viidessätoista minuutissa keskustaan, joutuu ruuhkassa kyykkimään lähemmäs tunnin. Todella järkyttävää. Silmään sattuu, kun näen valtaisat taksijonot aamuisin hotellien edessä. Ulkomaisia vieraita, saati sijoittajia ei maan logiikan mukaan kannata palvella. Saattaisivat vihulaisetpahulaiset vaikka hyödyttää suomalaisia.

Ei näin. Missä on pitkänäköisyys ja suunnitelmallisuus? Kun toimivan infrastruktuurin merkitystä ei ymmärretä, voitaisiin ihan hyvin muuttaa Mogadishuun. Tämäkin on todellista demokratiaa, mutta kukaan (vaikutusvaltainen) ei uskalla ulista. Onneksi edes yksi lehti uskaltaa puhua. Se ainoa, ja onneksi oikeaa mieltä.

Comments are closed.