Ajatuksia houreesta

Another rainy afternoon.

Milano ei näytä entiseltään. Kesäinen kuumuus on kadoksissa. Sade ropisee kadulle, viemärit eivät ehdi imeä vettä ja ohi kiitävät autot roiskivat lätäköistä lahkeille. Tuuli ei viuhu korvissa, mutta veden solina täyttää tajunnan. Tältäkö kaupunki näytti, kun viime kerran toukokuussa jätin sen taakseni?

I would like to sleep, but day dreaming keeps me busy.

Olo on unelias. Aika hidastuu ja arkiset ajatukset haihtuvat. Käytävän hälinä voimistuu, silmät eivät kohdistu ja mieli harhailee. Lääkitys saa kropan puutumaan: reidet tuntuvat ruumiilta. Ajatus juoksee jäniksenä koirakentän laidalla, mutta luomet haluavat laskeutua ja päättää päivän. Pilvien verhoaman aamun, jonka ensitunnit pyörivät jo iltapäivässä.

But it reminded me of my childhood.

En löydä verkkoa. Haahuilen ulkopuolisena omassa maailmassani. Vailla käyttöliittymän ja aivolohkon välistä rajapintaa sormet harhailevat näppäimistöviidakossa. Ilman verkkoyhteyttä sulkeudun ympäröivästä maailmasta, luulen olevani tiedostamattomassa tyhjiössä. Mutta ilman yhteyttä ei ole sähköpostia, ilman sähköpostia on aikaa elää. Katsoa kuvaa, ihastella heijastusta.

Pysähtyä paikalle, unohtaa arkinen elämä.