Kuka on keksinyt sanonnan maassa maan tavalla? Kun asialle uhraa muutaman ajatuksen, ei silliltä löydy päätä eikä häntää. Miksei kiireettömyydestä nauttisi, aikaa kun aina voi lykätä. Kun parissa kesässä on nähnyt enemmän kirkkoja kuin yksikään pappi elämässään, saa turistinähtävyydet jäädä. Ostoskadulla ei ole uutta haalittavaa ja miellyttävin nurkkaus löytyy yllättäen kotikirjaston kulmasta.

Mutta tässä kohtaa parhaat selkäpalat on viety ja johdonmukaisuus katoaa. Viiden kilometrin matka puolitoista tuntia autossa nylkytellen ei saa uudelle avoimen suomalaisen käsimerkkejä kohoamaan, lähinnä huvittuneen virnistyksen huulille. Mullassa, maassa ja taivaalla tavoilla tai tavoitta, mutta kenen? Ehkä illuusio onkin vain kiireettömyyttä.

Twenty five years of sunshine

Neljännesvuosisata samassa ruhossa pyörähti vauhdilla käyntiin. Käsijarru tosin unohtui päälle. Alkuviikosta alkanut, ikääntymistä ennakoiva flunssa voimistui ja perjantai-iltaan mennessä kuume oli kohonnut yli kolmenkymmenen yhdeksän. Ruotsinsuomalainen lääkäri vaihtui vilauksessa konitohtoriin. Pieneksi yllätykseksi tropit toimivat ja lauantaiaamu kirkastui puhdistetuin linssein. Ravihevostohtorikin oli tulokseen tyytyväinen, aamupäivän epäonnistuneen golf-turnauksen jälkeen kun ihmishoidokin sijaan pääsi huolehtimaan hoivaa ja hyväilyä vaativista kaktuksistaan.

Another rainy afternoon.

Milano ei näytä entiseltään. Kesäinen kuumuus on kadoksissa. Sade ropisee kadulle, viemärit eivät ehdi imeä vettä ja ohi kiitävät autot roiskivat lätäköistä lahkeille. Tuuli ei viuhu korvissa, mutta veden solina täyttää tajunnan. Tältäkö kaupunki näytti, kun viime kerran toukokuussa jätin sen taakseni?

I would like to sleep, but day dreaming keeps me busy.

Olo on unelias. Aika hidastuu ja arkiset ajatukset haihtuvat. Käytävän hälinä voimistuu, silmät eivät kohdistu ja mieli harhailee. Lääkitys saa kropan puutumaan: reidet tuntuvat ruumiilta. Ajatus juoksee jäniksenä koirakentän laidalla, mutta luomet haluavat laskeutua ja päättää päivän. Pilvien verhoaman aamun, jonka ensitunnit pyörivät jo iltapäivässä.

But it reminded me of my childhood.

En löydä verkkoa. Haahuilen ulkopuolisena omassa maailmassani. Vailla käyttöliittymän ja aivolohkon välistä rajapintaa sormet harhailevat näppäimistöviidakossa. Ilman verkkoyhteyttä sulkeudun ympäröivästä maailmasta, luulen olevani tiedostamattomassa tyhjiössä. Mutta ilman yhteyttä ei ole sähköpostia, ilman sähköpostia on aikaa elää. Katsoa kuvaa, ihastella heijastusta.

Pysähtyä paikalle, unohtaa arkinen elämä.

Kaikkihan meistä näkevät mitä sattuu. Etenkin nyt kylmän tullen.

Vinkki: TT

Four flights, dozens of busses, thousands of kilometers. Lots of dirt, sweat and smile.

It all became to my mind when the sky revealed itself behind the clouds on this lazy Saturday afternoon. I would like to carry on the trip, continue to take the footsteps on those less travelled paths. But we are not yet there. I haven’t reached the destination where my day dreams are forcing me to go.

Olemme aloittaneet tällä alueella tehostetut tv-maksutarkastukset.
“Ilman tv-maksua meiltä jäisi kokematta monta kunnon urheiludraamaa”, valitusvihon kannessa pitkätukkainen poika kertoo. Olisiko tässä syy olla maksamatta? Inhoan urheilulähetyksiä, likaisia, räkä poskella karjuvia testosteronikyllästettyjä aivottomia ruumiita. Monta urheiludraamaa saisi jäädä lähettämättä.

“Mitä seuraa, jos en tee ilmoitusta? Tv-maksutarkastajan käynnin perusteella tv-maksu peritään käyttöajalta takautuvasti kaksinkertaisena. Lisäksi peritään tarkastusmaksu 100 euroa.” Tämähän on uhkailua! Greenpeacen lastenhukuttamismainokset [mpeg] eivät ole mitään verrattuna karvaiseen ovikelloa rämpyttävään, agressiiviseen ihrakasaan. Miksei kuluttaja-asiamies toimi? Vaadin suojelua valtion instansseilta. Vaikkei minulla televisiota olekaan.