Sarajevo – Belgrad

Bosnia-Herzegovina on jaamassa taakse. Taas kertaalleen kiemurtelemme vuoristoisen maanosan henkeasalpaavissa maisemissa. Linja-autossa ei ole ilmastointia, 350 kilometria matkaa hoylataan kahdeksan tuntia. Raatokarpaset ovat kaikonneet, mutta loppumattomia hautausmaita ja tuhottuja kylia katsellessa on vaikea olla puolueeton. EU-tuki kuitenkin tekee ihmeita maaseudulla. Punatiiliset asumukset nousevat pystyyn huterasti, toisaalta jyran jaljilta paikatulla tiella kelpaa korotella. Rajajoen artyisemmalla puolella myos tie huononee. Jalleenrakentamisesta ei ole tietoakaan, kukaan ei ole koteihin kajonnut.

Muistikirjan sivu kaantyy. On vaarinymmarrettyja sanoja, mielikuvissa kaantyneita tekoja, mutta harvoja sulatusuuneja, jossa kilpailevat uskovaiset ovat kavereita keskenaan. Ison Omenan tai Suuren Suvaitsevaisen kasitys multikultturellista ymparistosta saattaisi muuttua, jos nakisi saman, mita paivasta toiseen todistelemme. Todelliset toverukset saattaisi olla liiallinen naky omia uskomuksiaan suvaitsevaiselle. Kristitty, juutalainen ja burkhaan verhoutunut muslimi viettivat iltapaivan teehetkea – ystavina saman poydan aaressa. Karua, mutta ehka sota yhdistaa viholliset.

Linja-auton keinumiselle ei tule loppua. Kuihtuneet maissiviljelmat reunustavat maisemaa. Nopeusrajoitukset vaihtelevat 20 ja 60 km/h valilla. Avonaisesta ovesta ei juuri virtaa virvoittavaa ilmaa, vaikka istumme etuosassa. Tekisi mieli nukkua, mutta nukkumisia on nukuttu jo tunteja. Leipa on loppu, mutta nalkakaan ei hairitse. Tien varrella on karryllinen valtavia vesimeloneja. Mutta matka jatkuu.

* * *

Kaupungissa tilanne on toinen. Yksi tasmaisku, tavoite saavutettu. Hostelli on kuin koti, olohuoneen matkaseurasta ei malttaisi lahtea kaupunkia katsastamaan. Yksi linnoitus, toinen lohohetki. Kattoterassin sohvilta on hurmaava nakyma kaupungille. Yksi voisi kuvitella, etta jaettu kylpyhuone haittaisi.