Paljon on huudeltu yöstä ja dokaamisesta. Nuoret pois kadulta, taide yöstä päivälle ja nautintoa toisen tilalle. Kyllä kyllä, kaikki maistuisi, mutta laatu-anniskelijoiden ryhmittyessä Kasarmintorille mielen valtaa kieroutunut ajatus. Pasta-lakko katkeaa ja kuin taikakaulimen iskusta vuohenjuusto-brie-Ritari -kastike porisee Kalliokolon levyllä.

Kielen päällä ei poreile kupliva, vaikka viinivarasto uhkaavasti alkaakin paisua. Lamberti kuitenkin avaa oven, eikä yöhön malttaisi lähteä vaatevalintojen keskeltä. All apologies, Nirvana väittää. Ja niin matka yöhön alkaa.

Oli sitten pieni ukkonen. Seminaarikellariin ei jyrähtely tosin juuri kuulunut, mutta ulkona odotti todellinen tulva. Ja jos ei nyt paria senttiä enempää kengän kannasta, vettä tulvi taivaalta paksun hiuspehkon alla siintävälle kaljulle. Mikäs siinä, mutta aamulla hajonneelle sateenvarjolle ei löytynyt korviketta Radison SAS:n respasta. Seurasi virkeä reippailu tien toiselle puolen sateenvarjoa hankkimaan.
- Gantin liikkeestä ainakin löytyy, näpsäkkä respaneito valisti.
Eipä muuten löytynyt. Varjo lähti matkaan, mutta kengät ehtivät sanoa pariin kertaan blumbs blumbs. Converse kiittää pikapesusta. Lievää ihon pinnalle karpaloitunutta nihkeyttä lukuunottamatta päivä oli kuitenkin täydellinen. Taivaan röhähtely tuntui miehekkäältä kuin eilisen lääkärin rasvattu sormi rektumissa.

Tämä teksti ei ole negatiivinen. Positiivisuus on tulkitsijan verkkokalvossa ja tajunnan mahdollistavassa kudoksessa.

Olut on pannassa. Sain opiumjohdannaista yskään. Lääkäriltä siis, en Kallion kadunkulman henkilökohtaiselta avustajalta. Töissä meni myöhään ja vatsa täyttyi Torissa. Pastakin on ollut pannassa. En minä, mutta näkojään myös kiinteän vehnän yliannostus on mahdollinen kansantauti. Tai sitten liioittelen.

Huomenna katselen keltaisia ukkeleita. En sillä, että koko pulloa kerralla kuluttaisin, mutta yskä ei ole ainoa kurkunpään kutkutus. Perhe Simpson on joutunut antaa odottaa itseaan pitkään, mutta kun päivä koitti ei kulkuria näkynyt. Ehkä tämä tokkäys onnistaa.

Dieetti takana, elämä edessä. Pari kiloa kevyempänä ajattelin aloittaa uuden elämän. Tai no uuden ja uuden, kuulemma vain kissoilla on useampi elämä. Siksiköhän ne viitsii paneskella kävelevien kuppien kanssa ilman kumia?

Viikonloppu tuli, konsertti oli ja meni. Murakamin lukemiston jälkeen tuntui enemmän kuin luontevalta kuunnella Asakusa Jintan tasajalkaa rokkaava keikka. Lievänä yllätyksenä takamuksen tuolilta nostanut yleisö oli lähinnä suurten ikäluokkien kauluspaidoissa humppaavia veitikoita. Kiehtovaa sinänsä, J-rock faneja kun eturiviin olin odottanut.

Sunnuntaina huomasin matkailun tehneen tehtävänsä. Vaikka laukut voisi pakata uudelleen, sai Tin Tin Tangon aamiainen mielen jäämään syksytuulen tervetulleeksi toivottaneeseen Helsinkiin. Ei sillä, että matka Milanoon siintää jo okulaarissa.

Time weights down on you like an old, ambiguous dream. You keep on moving, trying to slip through it. But even if you go to the ends of the earth, you won’t be able to escape it. Still, you have to go there - to the edge of the world. There’s something you can’t do unless you get there.

- Haruki Murakami, Kafka on the Shore

Helsinki, Finland