Kyylä

Naapuria on kiva katsella. Ison ikkunan valtaa joukko kyyliä, tutkain vastapäisen talon yllättävän avoimissa ikkunoissa. Jossain kalsareihin verhoutunut nuorimies lötköttää velttoa krapulaa sängyllä. Alakerrassa pieni vuh vuh on noussut ruokapöydälle. Asunnon neitiä ei näy, mutta uuden körilään iso maha pilkahtaa verhottomasta arinasta. Ei muuten uusi, mutta miksi faija tepastelisi tytön kämpällä ilman paitaa?

Myöhemmin illalla istun sängyllä. Kerrosta ylempi sauna on tyypattu, mutta lämpörentoutuksesta huolimatta ajatukset eivät halua istua kasaan huomista thesis-tapaamista varten. Pieni hahmotelma paperilla lupaa kukkaista tulevaisuutta, mutta kuinka kiviseksi tie osoittautuu, jää nähtäväksi. Kun saisi edes ilmoittauduttua alkavalle lukukaudelle.

Mitä seuraavaksi? Tavallinen työviikko, pari illallista, perään vilkuiltu ruokavalio ja kasa uskotteluja lenkkeilyn aloittamisesta. Ehkä pyrähdys kaupoissa, sateisia iltapäiviä ja alvariinsa piippaava muistutus hammaslääkärin varaamisesta. Ordinary days after each other, kuten mainoskin lupaa. Mutta olen oppinut laskemaan oman verhoni alas. Tiedä vaikka jos joku kyyläisi.