Tuoksuja

Mikä lämmin tuoksu keskustan kaduilla leijaileekaan! Kävelylenkki keskeytyy rankkasateeseen, mutta kastunut t-paita ei tunnu kylmältä. Paikallaan seisova ilma on lämmintä ja vesi solisee kadulla rauhoittavasti. Nostan hupun alta puolimärät hiukset ja lösähdän sohvalle. On aika pyörittää elävää kuvaa. On sade, mutta lämmintä. Hetkessä taas paistaa aurinko ja illan kuumuus hellii ihoa. Tekisi mieli kiivetä katolle, mutta ehkä nautin shampanjan vasta myöhemmin.

Muutos oli suuri. Aamun tuoksu yllätti kun Vaasankadulta oli katkaistu vesi kymmenen minuuttia ilmoitettua aiemmin. Hiusmöhnät kädessä en päästänyt yhtään melua, mutta ripulin yllättäessä vaihtoehtoja ei laskettu varpailla. Kiitos vessanpöntön vesitankin keksijän, haju ei jäänyt asuntooni. Yhtä mielissään mahtoi olla myös remonttireiska, joka lappuun oli aiemmin raapustanut myös käyttökiellon viemäreille. Tai mielissään ja mielissään, ainakin siitä kellarista kuuluneesta sadattelusta päätellen. Ei tainut vaimo miehelleen opettaa, että on ihan oikeasti häpeä olla nopea.