Kolea kesä

Aika väsynyttä touhua. Kylmä tuuli ja vihlovat sadepisarat tuntuvat katoavan hetken ajan Tokion talvelta. Mutta mielikuvasyövereiden ulottumattomissa lounaslistalta poimittu kolea kesä on kuin karvaton koira: ei pärjää talvella, paistuu kesällä ja haisee uitetulta elukalta miltei aina.

Mitä muuta elämään? Töitä tehdään illalla, kesällä kun päivät luikertelevat lusmuiluun. Myös nälkä muistuttaa itsestään satunnaisina solvauksina. Milloin maha möyryää, milloin kaasu kuplii. Vain huijatakseen saadakseen ruokaa, vaikka kurkunpäänportti on ilmoittanut tulvivansa eikä supistimenkaan kastuminen kaukana ole. Mutta lihavaa lasta on vaikeampi kidnapata.