Elämää tähtilampun alla

Istahdan aamu-uniseen metroon. Vastapäätä istuu keski-iän ylittänyt pariskunta. Heillä on yhteinen ystävä, alkoholi. Näky on kuin maalauksesta, jota en saa mieleeni. Miehen lyhyeksi ajeltujen hiuksen läpi paistaa joukko pieniä arpia. Ei ole vaikeaa laskea kertoja, kun etyylinesteillä marinoitu ruho on paiskautunut katukivetykseen.

Mies on hiljaa. Nainen hengittää raskaasti. Seuraavaksi osoitteeksi voisi veikata terveyskeskuksen, jonka jonon perältä ei edetä. Nainen puhisee kovempaa, eikä osaa enää keskittyä istumiseen. Mies ei hievahdakaan, mutta kirkkaista silmäkulmista heijastuu terävä katse. Rautatientori – Järnvägstorget. Taas hiljaa, ilman kantamuksia pariskunta valuu ulos metrosta.

Myöhemmin töissä maalaus juolahtaa mieleeni. En vain löydä nimeä.