Tunnustuksia

Rakas päiväkirja, taas minua on paheksuttu. Käytin toisilta lapsilta oppimaani sanaa vittuilla kaksi kertaa samassa lauseessa yhden illan aikana. Mutta vain puolustaakseni ystävääni. Muuta en puhunut.

Sisällä minua kehoitettiin olemaan provosoimatta. Mutta päiväkirja, minun mielestä juuri aikuiset provosoivat minua! Naapurin juristisetä kertoo suhtautuvansa epäluuloisesti ählämeihin. Minun on vaikea ymmärtää sitä. Isäni opetti sivistyneiden ihmisten olevan suvaitsevaisia. Eikö juristit sitten ole sivistyneitä?

Kakkukutsuilla setä myös päivitteli, miten kaunis Suomenmaa on menossa näin pahasti alamäkeen. Täällä on kuulemma paljon homoja, eivätkä ihmiset arvosta enää lisääntymistä. Hän myös sanoi, ettei koskaan ottaisi rei’itettyjä tai maalattuja ihmisiä toimistoonsa töihin. Rakas päiväkirja, pitäisiköhän minun tunnustaa esimiehelleni, että olen kriminaali? Paholainen kun on salakavalasti ihoani maalannut.

Oi päiväkirja, voisitko auttaa minua vaikeassa valinnassa? Luulen, etten hahmota tätä maailmaa vielä riittävän aikuismaisesti. Pitäisikö minun jättää tyttöystäväni, koska hän on ulkomaalainen? Naapurin sedän puheista näin tulkitsin. Toivoisin, että voisit auttaa. Kulmillamme nimittäin vaietaan näistä tabuista.