…ja jos jotain pitäisi vielä sanoa, ilman lämpötila korreloinee blogin kirjoitusaktiivisuuteen. Vai oliko se sittenkin työmäärä?

Mistä on sokerinen viikonloppu tehty? Perjantaisista työpaikan kesäjuhlista aurinkoisessa Tervasaaressa. Lauantain iltapäivän istuskeluista ystävien seurassa. Illan grilliherkuista, ikuisesti loistavasta auringosta.

Sokerina pohjalla on syntisen miellyttävä sunnuntai. On lämmin, lämpimämpi voisi olla. Groove FM jauhaa letkeää funkya, kylmä Coca Cola Light vaahtoaa kielenkärjellä. Raukea olotila, eikä minnekään ole kiire. Pilvetön taivas ei rakoile.

Magnusgård on maaseutu. Syreenit tuoksuvat vihreyttä notkuvilla kaduilla. Asvaltin pinta hiiskuu hiljaisuutta, eikä rauhallisesta tunnelmasta jaksa liikuttaa ruhoa Kallion kukkulalle. Grillin ympärille kerääntyy kesän kärpäsiä ja kevään kuivuuden jälkeen kiimaasti kuppaavia iniseväisiä. Jalka vain heilahtaa letkeämpään asentoon, ja muikea hymy valtaa naaman. Kesä.

Metro on täynnä eikä junterot osaa lyllertää käytävälle, saati tiivistää. Tunnelihöylän seisakevälien kahdeksan minuutin intervallille on kuitenkin hyväksyttävä selitys. Kulosaaren perinteikkäästä, joka kesäisestä siltatyöstä nauttii poikkeuksellisen monta tahoa. Betonin lisäksi työmaa hellii myös silmiä. Kesämiesten paidantonta, ruskettunutta ja lihaksikasta yläkroppaa koristavat käärityt siniset housut ja otsalla keikkuva keltainen kypärä.

Hunksit voi unohtaa. Naiskuljettajia on turha syyttää myöhästelystä. Este on radalla.

Raflaava iltapäivän elokuvaviihdyke saa aurinkoisen päivän sekoittamaan ajantajun. Alkuillan puistohengailu hyvän ystävän seurassa lämmittää naamaa ja mieltä. Kaksi etäsuhteilijaa samalla kalliolla. Mutta vain toisella hääkuume. Hassua.