Matkalaukku on pakattu. Bambuverho on hämärtänyt illan ja nautin kuumasta suihkusta. Kello lähestyy puolta yötä. Kuulen vaimean musiikin kantautuvan huoneestani. Windmills of Your Mind, Sting laulaa. Sormia tahrivan makeaa, mutta sopivan rauhallista. Aika ja paikka sekoittuvat, musiikki ei vastaa kohtausta. Koji Suzukin maalailevan tekstin maisemat valuvat silmissäni.

Suljen hanan. Muutama pisara tipahtaa lattikaivon päälle jättäen hiljentyvän kuvitelman töpsähtävästä kaiusta. Raotan beigeä, raskasta suihkuverhoa ja kurkotan punaisen kylpypyyhkeen kuivauspatterin päältä. Tönäisen kylpyhuoneen ovea raolleen samalla, kun pyöritän pyyhettä kesähelteiden myötä lyhentyneissä hiuksissani. Kappale vaihtuu. Wasis Diopin Everything yrittää viedä tunnelmaa liiaksi Etelä-Amerikkaan, mutta karkotan mielikuvan nopeasti. Neljännentoista kerroksen asuntoni ikkunasta välkkyy Tokion loppumaton valomeri.

Asuntoni on pieni, mutta sievä. Pysähtynyt keidas rauhallisen suurkaupungin sykkeessä. Ajoittain hektinen ja hälisevä. Mielentiloihin mukautuva elämä. Melkein aito.

On yllättävän kiva istua hiljaisuudessa kotipihalla. Sade ropisee hiljalleen katokseen. Nälkä kurnii vatsassa, mutta makkarat ja tomaatit sihisevät grillissä. Kohta pakkaamaan.

Rakas päiväkirja, taas minua on paheksuttu. Käytin toisilta lapsilta oppimaani sanaa vittuilla kaksi kertaa samassa lauseessa yhden illan aikana. Mutta vain puolustaakseni ystävääni. Muuta en puhunut.

Sisällä minua kehoitettiin olemaan provosoimatta. Mutta päiväkirja, minun mielestä juuri aikuiset provosoivat minua! Naapurin juristisetä kertoo suhtautuvansa epäluuloisesti ählämeihin. Minun on vaikea ymmärtää sitä. Isäni opetti sivistyneiden ihmisten olevan suvaitsevaisia. Eikö juristit sitten ole sivistyneitä?

Kakkukutsuilla setä myös päivitteli, miten kaunis Suomenmaa on menossa näin pahasti alamäkeen. Täällä on kuulemma paljon homoja, eivätkä ihmiset arvosta enää lisääntymistä. Hän myös sanoi, ettei koskaan ottaisi rei’itettyjä tai maalattuja ihmisiä toimistoonsa töihin. Rakas päiväkirja, pitäisiköhän minun tunnustaa esimiehelleni, että olen kriminaali? Paholainen kun on salakavalasti ihoani maalannut.

Oi päiväkirja, voisitko auttaa minua vaikeassa valinnassa? Luulen, etten hahmota tätä maailmaa vielä riittävän aikuismaisesti. Pitäisikö minun jättää tyttöystäväni, koska hän on ulkomaalainen? Naapurin sedän puheista näin tulkitsin. Toivoisin, että voisit auttaa. Kulmillamme nimittäin vaietaan näistä tabuista.

Kuinka mukava onkaan olla ja nauttia ihmisen pienessä kopissaan. Päivät täynnä tekemistä, mukavaa puuhastelua ja iloista työntäyteistä illanvietettä. Iloisia kohtaamispisteitä pursuileva kesäsuunnitelma lähestyy. Vielä viikonloppu ja ensimmäinen etappi establoituu Cannesiin.

Jaksan aina ihmetellä pieniä asioita, jotka ovat oikeasti isoja. Kaiken voi nähdä ja tuntea. Puhtaan tai haisevan elämän elävillä kaduilla tai jähmettyneet, salamyhkäiset patsaat puistossa. Mutta nyt nenä on tukossa. Löyhkä leijailee, mutta ihmiset kysyvät vääriä kysymyksiä.

Uutiset huutavat kerrankin positiivista viestiä. Ike on käynyt pokaamassa Condoleezzan ja Valtionvarainministeriö valmistelee esitystä hiilidioksidipäästöjen mukaan porrastettua ajoneuvoveroa. Olisiko kyyläys- ja kateusyhteiskunnan poliittinen kooma vihdoin loppu?