Jopas tuntuu syksyltä. Hellivän auringon jälkeen taivas piiskaa naamaa kylmillä sadepisaroilla ja korvissa vihlovalla viimalla. Tilannetta ei muuta iTunesissa soiva Air. Rauhallinen ja kaunis, mutta synkkä. Melkein kuin opiskeluajan Mikkelin syysillat. Toisaalta myrskyssä on myös toivo. Ikkunoita paiskovat lehdet ja autoille kaatuilevat puut kertovat muutoksesta. Jännittävistä hetkistä, joita turvallisuushakuinen eliö karttelee. Mutta muutama outo rakastaa.

Here again. A wandering star found its way to the home. But so much he is waiting to fly to Eastern Europe. Only to arrive again, and again. A day before depart, a night after dusk and a dream before truth, he is waiting to travel with eyes closed. With other stars showing the light, he is anxious to see, to hear, and to depart. Depart, only to arrive and depart again.

Kuumuutta ja lämpöä. Ilmastointilaitteita ja raikkaita kesäsateita. Vaihtelu virkistää mieltä, mutta matkoille kaipaa aina enemmän.

Myös virkoava asuntokuume kutkuttaa vaikuttomia korvia. Tällä kertaa törmäsin Tapanilan vanhaan pillitehtaaseen restauroitaviin loft-asuntoihin. Sanat kuulostavat silmästä poukkoilevaa hermopulssia paremmalta. Copy-paste -arkkitehtuurina viereen valmistuneet uudistuotannot pilaavat maiseman, eikä paikoittain söötti naapurusto näytä loftille kynsiään.

Mutta mitä jäi käteen? Asunto asunnolta satunnainen seikkailija tulee ronkelimmaksi. Miksei muka voisi olla olemassa vanhaan tehtaaseen rakennettua loftia, hyvällä maulla ja anteliaalla ammattitaidolla? Mielikuvapalapelin rakentuessa lasiperustuksille realiteetit katovat. Ehkä voisinkin siirtää sen kivan tiilitalon Porvoosta Stadiin. Kaikki pitää saada, koska ainoastaan mielikuvitus asettaa rajoitteet.

Taas on yksi juhla nostettu hyllyn varastopaikalta alas ja kulutettu. Cannesin kuumuudesta on palattu Helsingin lämpöön. Ja juhannukseen.

Mökki, kokko, lavatanssit ja viina. Muutama tappelu ja roihuava savusauna, hukkuneita ja hukuttuja. Perinteinen juhannuspalapeli kotitekoisesti? Meiltä lavatanssit jäi väliin, mutta kukkamekko nähtiin. Sauna ei savustunut, eikä muista paloistakaan ole juuri tietoa. Mutta hyvistä ystävistä ja mukavista hetkistä sitäkin enemmän.

Maununnevan maaseutu on rauhoittava paikka. Kesähumppa soi pihalla, eikä naapureista kuulu pihaustakaan. Juhannusaaton aamupäivälläkin ruohonleikkurin käynnistänyt ystävällinen sielu on jättänyt autioksi muuttuneen kaupungin oman onnensa uomaan. Grilli käy kuumana ja coolerissa viilenevä roseviini huutaa kostuttamaan huulet.

Maaseutu on myös rentouttavaa terapiaa. Hyperaktiivisena, mutta väsyneenä on sopiva silittää paitoja. Etenkin sitä yhtä, joka herättelee kauniita muistoja horroksesta. Sitä ruskeaa kauluspaitaa, jonka exä on aikoinaan minulle ostanut. Tunnit valuvat hitaasti. Pienet nokoset, ja huomenna töihin. Lämpimällä viikolla on väsynyt loppu.

Kaunis reissu, kauniita ihmisiä. Illallisia Cannesin kattojen yllä, riehakkaita juhlia kapeilla kaduilla. On jännää, miten mainonta oikeasti toimi. Kaksituntinen vilkaisu alkoholijuomien mainosfilmeihin sai aikaan hervottoman janon. Mutta on Cannes muutakin. Se on jokaista aistia hyväilevää elämää.

Monacon köyhiä on myös mukava moikata. Ostaisin 50 metrisen jahdin, mutta rahat eivät riitä kuitenkaan sen kannella lepäävään helikopteriin. Ehkä löydän jostain vähän halvemman. Näillä palkoilla. Mutta elämä on täydellistä. Tempoileva iltapäivä mainosmaailmassa muuttuu hitaiksi hetkiksi hotellin katolla. Uima-altaaseen voisi pulahtaa, mutta iholla kupliva aurinkorasva huumaa hetken, eikä aurinkotuolissa röhnöttävää ruumista jaksa enää siirtää.

Suhteettoman vähän nukutun viikon jälkeen ajatuksenjuoksu liitää nihkeästi kuin tikku Antin penaalissa. Seuraavaksi juhannukseen.