Tämä on minun

Porvoonkatu on hiljainen, mutta terassilla on elämää. Iloisesti hälisevä ravintola on nostanut seinät syrjään. Kansalaisten olohuone jatkuu jalkakäytävälle. Kesäkatu ei polta rakkoja jalkoihin, mutta hiljenevä tahti vaatisi nauttimaan hetkestä. En voi olla kuulematta Boney M:n raikuvaa rytmiä korvissani. Iloiset kiljahdukset lapsuuden kesistä kotipihalla muistuvat mieleen.

Kaupunki on kaunis. Vaalen vihreään verhoutuneet pastellitalot leikkivät ilta-auringon valossa ja varjossa. Nuoria aikuisia on kertynyt Alppipuistoon. Muutama heittelee frisbeetä, yksi on nukahtanut tyttöystävänsä syliin. Maanantaisen auringonlaskun välistä näkyy hymyileviä naamoja. Puuston takaa kuuluu kiljahduksia ja Linnanmäen laitteiden suhina. Maailma on läsnä myös hiljaisuudessa.

En halua lähteä. En kestä maaseudun hiljaisuutta, mutta rakastan kaupungin vaipumista hymyilevään horrokseen. Miksi lähtisinkään? Tämä on minun, pieni keskusta täynnä kauniita unelmia kaukaisuudesta.