Pitkä aamupäivä

Katson samaa sisäpihaa kuin syksyllä. Samaa rauhaisaa Eteläeurooppalaista arkielämää, kuin sinä syksyisenä viikkona, jonka vietin vapaana kirjailijana, vain hypätäkseni pari päivää myöhemmin rakastamalleni alalle.

Sittemmin Marangoni design-koulun Marco Muggioni ei saanut artikkeliaan, eikä suomalaisia naistenlehtiä sivistetty maailman muotikeskuksen nuorista suunnittelijalupauksista. Ehkä pitäisi soittaa ja kysyä kuulumiset, mutta loman tarve kiinnittää huomion muualle. Muotikentän päivittäminen saa jäädä myöhempään.

Nopeaan tahtiin pilvien välistä vilahteleva aurinko saa muuten vilpoiset kaksikymmentä celsiusta tuntumaan lämpimältä. Lähiterassin seitsemänkymmenen sentin hintainen espresso hellii lisää juustonautintoja huutavia makuhermoja. Painan kylmän olutpullon poskelle.
”Ehkä vähän myöhemmin”, juttelen itselleni ja siirrän avaamattoman Coronan sivuun. Päivä on vasta nuori ja on aika lähteä ruskettumaan.