Pari tuntia valvottua

Herään perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sattuu. Naama tuntuu piestyn katupiskin veriseltä kirsulta. Hengitys kulkee vaivoin, pää on sekaisin. En ole katuojassa, vaan mökillä pehmeiden lakanoiden välissä. Poikkeuksellisen kova flunssa on pehmentänyt tajunnan.

Päivä on pilvinen, vuodenajat sekoittuvat. Ropiseva sade väittää syksyn saapuneen, kesän kadottua unohdukseen. Taivas valkenee illan suussa. Saunan savupiippu tupruttaa harmautta hälvenevän usvan sekaan. Auringonlaskuun mennessä pilvet väistyvät näyttämään vuorokauden viimeiset hetket loistossaan.

Vihdoin kuume laskee. Lämpöä en ole mitannut, mutta sunnuntai saa hikoilemaan. Raidan valkoiset, hiljaa leijailevat siitepölyhiukkaset lavastavat luonnon epäonnistuneeksi joulun elokuvalavasteeksi. Vihreys puskee läpi.

Rentouttava viikonloppu meni sairaaksi, lähinnä sairastamiseksi.