Outoa statistiikkaa

Kookospähkinät surmaavat 150 ihmistä vuodessa, mikä on enemmän kuin hain vuosittain tappamat ihmiset. On todennäköisempää saada surmansa shampanjakorkista, kuin myrkyllisen hämähäkin pistosta. Lisäksi lentopelkoisia lohduttanee, että aasit tappavat enemmän ihmisiä kuin lento-onnettomuudet.

Kuka uskoo ja mitä tahtoo? Onko lähde luotettava, vaikka luottaisit kaveriin? Tai opettajaan. Radiouutiset kertoivat useiden virolaisten opettajien vielä elävän neuvostoajan oppien lumoissa. Historian voi kirjoittaa kuten haluaa, mutta erikoiselta kuulostaa 2000-luvulla opettaa Viron venäläisille nuorille esimerkiksi Viron vapaaehtoisesti luovuttaneen alueensa Neuvostoliitolle Toisen maailmansodan kynnyksellä. Tai vapaaehtoisesti ja vapaaehtoisesti, asioita voi – ja onkin aina tultittu isomman mitalla. Toisaalta eivät kotoisatkaan historiaeepokset retostele liioimmin vähintäänkin epäilyttävillä natsi-Saksan kytköksillä. Maailma on erilainen jokaisen okulaareista.

Tai ehkä vain elämme toisenlaisessa maailmassa. Lapset heittävät hiekkaa silmille hiekkalaatikolla, mutta voiko suurvalta olla suojelematta vieraan maan diplomaatteja, vaikka siihen olisi velvollisuus? Voi ja voi, ainahan voi myös alentua takaisin hiekkalaatikolle. Jos me olemmekin vain liian erilaisia? Slaavilainen vieraanvaraisuus ei näy ainakaan Helsingin kaduilla, joilla röyhkeät ja töykeät turistit vaeltavat ylimielisesti. Entinen mahti saattaa paukutella henkisiä henkseleitään vanhoille periferioilleen. Eihän toisaalta “sivistyneiden” siirtokuntien gloriastakaan pitkää aikaa ole.

Punaista on silti turhauttava jokaiselle seinälle leimata. Karua todellisuutta voi hakea myös mielten sinisistä kiiltokuvista. Täydellinen vastakohta, Singapore on yllättävän lähellä – tätä kaikkea. Hiekkalaatikkoa.