Valveilla nukkujan nälkäinen aamupäivä

Mikään ei voita pitkään nukuttuja sunnuntaiaamuja, mutteripressoa ja greippimehua. Palanutta ja kirpeää – yhdistelmä elämää. Perjantaina biletystä, launtai rauhallista Tin Tin Tangon aamiaista. Stockan Herkun kautta kavereiden kanssa vanhempien luokse hengailemaan – voisiko paremmin olla?

Kyllä.

Pois olisin jättänyt silmiin sattuvan huonosti vetyperoksidilla liukuvärjätyn kanssamatkustajan, linja-auton hajonneen oven, sekä tuppisuukuljettajan, joka ei viitsinyt informoida hikiloukussa kihiseviä matkustajia paikallaan seisomisen syistä.

Morning bell, Radiohead.

How to dissapear completely on vaientunut. Hiukset pitäisi pestä. Nähtyämme “naurettavinta pukeutumista mitä ikinä”, pysähdyimme pohtimaan pakkopullana nieltävää inhokuplaa, jossa wannabecoolit itkevät itsensä uneen väkisin väännettyjen kriisien voimalla. Mikä on huomionhakuisuutta tai egon epäonnista pönkitystä, mikä todellista antautumista magneetilla sotketun elämänkompassin suuntaan? “85-15″, hän sanoi. Feikkejä siis kaikki.

Huomenna haluan sisustaa ja shopata.