Placebo: Infrared

Onneksi aurinko paistaa. Tekisi mieli kävellä töihin, mutta tänään ei ole aikaa. Himpun kun lämpenee, hyppään pyörän selkään ja kaartelen keväisen (toistaiseksi koirankakkaisen) Töölönlahden reunoja. Tekisi myös mieli tuoda legendaarinen Yamaha Passola skootteri mökiltä. Voisi huristella viimatukkana.

Aurinko ei paista kuitenkaan jokaiseen rööriin. Tiedä mihin metron kuski oli kypsynyt, mutta rouva (äänestä päätellen tuskin neiti) pysäytti ajokkinsa Rautatieaseman pysäkille ja totesi lakonisesti natisevalla äänellä rätisevään kovaääniseen “minulla on tässä kolmeen asti aikaa, niin odotellaan sitten”. Ei se kolmeen asti odottanut, kolme minuuttia kuitenkin.

Tänään jumituin Placeboon. Kertaalleen.

Comments are closed.