Ei ihan nii-in iloinen aamu

Hullujen Päivien lentoliput jäi saamatta. Vajaa sata vuoronumeroa jaettu ensimmäisen kolmen minuutin aikana, samaan aikaan vuoronumerojono kiertää puolet Stokkasta käytävän levyisenä. Tuntien jonottaminen, työ ja etenkään homeinen koulu ovat pattitilanteeseen kalkuloitava yhtälö. Toukokuun jeesustelutorstaiksi kun on luvannut itsensä Milanoon raahata, olisi lupaus parempi pitää. Sinivalkoiset ruostepeltisiivet kun eivät Euroopan syöttöliikennettä näytä riittävän tehokkaasti hoitavan (vertailkaa hintoja), saattaa viimeiseksi vaihtoehdoksi jäädä Moskovan pikajuna ja peukalokyyti. Tänne Siperian laitamaille kun harvemmin muut liikennöivät.

Muun roskan lisäksi tänään pitäisi palauttaa Corporate social responsibility -kurssin 10-sivuinen työ. Arvatkaa olenko edes aloittanut? Toisen kurssin kiinalainen aisapari kuumottaa mitättömästä tiistain presentaatiosta, ihan kuin normaali ihminen ei osaisi riittävästi improvisoida. En ole rasisti, mutta neljännes vuosisadan kokemuksen perusteella kinkerot vain spennaavat liikaa. Lisäksi lievähkönä epämotivaattorisena tekijänä kirjoitustyön suhteen saattaa pöyhkeilevän opettajan lisäksi olla hänen sähköiselle oppimisalustalle jättämä viesti Guinness -kuvineen:

While you are working hard on your research papers, I will be in Dublin on March 26-29, attending a conference at Trinity College. The conference banquet will be held at Guinness Storehouse. I’ll be thinking of YOU. Cheers!

Comments are closed.