On hienoa kun kaverista voi olla ylpeä. Ali teki mahtavat: Nyt-liitteen pääjuttu ja bonarina kuva päivän Hesarin etuaukeamalla. Iso käsi meidän muslimille! Kuva: nyt.hs.fi

Hullujen Päivien lentoliput jäi saamatta. Vajaa sata vuoronumeroa jaettu ensimmäisen kolmen minuutin aikana, samaan aikaan vuoronumerojono kiertää puolet Stokkasta käytävän levyisenä. Tuntien jonottaminen, työ ja etenkään homeinen koulu ovat pattitilanteeseen kalkuloitava yhtälö. Toukokuun jeesustelutorstaiksi kun on luvannut itsensä Milanoon raahata, olisi lupaus parempi pitää. Sinivalkoiset ruostepeltisiivet kun eivät Euroopan syöttöliikennettä näytä riittävän tehokkaasti hoitavan (vertailkaa hintoja), saattaa viimeiseksi vaihtoehdoksi jäädä Moskovan pikajuna ja peukalokyyti. Tänne Siperian laitamaille kun harvemmin muut liikennöivät.

Muun roskan lisäksi tänään pitäisi palauttaa Corporate social responsibility -kurssin 10-sivuinen työ. Arvatkaa olenko edes aloittanut? Toisen kurssin kiinalainen aisapari kuumottaa mitättömästä tiistain presentaatiosta, ihan kuin normaali ihminen ei osaisi riittävästi improvisoida. En ole rasisti, mutta neljännes vuosisadan kokemuksen perusteella kinkerot vain spennaavat liikaa. Lisäksi lievähkönä epämotivaattorisena tekijänä kirjoitustyön suhteen saattaa pöyhkeilevän opettajan lisäksi olla hänen sähköiselle oppimisalustalle jättämä viesti Guinness -kuvineen:

While you are working hard on your research papers, I will be in Dublin on March 26-29, attending a conference at Trinity College. The conference banquet will be held at Guinness Storehouse. I’ll be thinking of YOU. Cheers!

Onko kuntosalibisnes kannattavaa? Varmasti, kun erovia asiakkaita uhkaillaan ja vielä jälkikäteen häiriköidään.

Siskoni sai tänään maksukehoituksen CMS-ketjuun kuuluvalta Finnbody Pitäjänmäki kuntosalilta. Hän on irtisanonut jäsenyytensä jo aikaa sitten, minkä yhteydessä myös maksanut viimeiset laskunsa. Itse laskua ei nyt ilmestyneeseen epämääräiseen maksukehoitukseen ole tullut.

Laskutusjärjestelmät menevät toisinaan sotkuun, se tiedetään. Missä vaiheessa kuluttaja-asiamiehen pitäisi puuttua toimintaan, kun sopimus pitää irtisanoa paikanpäällä, mutta kerta toisensa jälkeen pomputellaan tulemaan uudestaan erilaisiin tehosyihin vedoten? Siskoni meni paikan päälle Finnbody Pitäjänmäkeen ensimmäistä kertaa irtisanomaan sopimustaan eräänä sunnuntaina useampi kuukausi sitten. Kuntosalin asiakaspalvelu on avoinna myös sunnuntaisin. Tällöin työvuorossa ollut mies otti ylös siskoni nimen ja puhelinnumeron ja ilmoitti palaavansa asiaan seuraavana arkipäivänä.

Finnbody Pitäjänmäelle seuraava arkipäivä ei kuitenkaan ollut maanantai. Tympeä asiakaspalveluhenkilö soitti siskolleni noin kahden viikon kuluttua ja ilmoitti, että sopimusta ei voida irtisanoa, koska irtisanomispaperia ei ole allekirjoitettu. Sunnuntain “asiakaspalvelija” ei erillisestä irtisanomispaperista maininnut. Lisäksi soittanut naishenkilö ilmoitti siskoni joutuvan maksamaan ylimääräisen kuukausimaksun, koska maksukausi oli ylittynyt - kahdella viikolla.

Viimeisellä käyntikerrallaan kuntosalilla siskoni allekirjoitti irtisanomispaperin, luovutti avainkorttinsa ja maksoi jäljellä olevan kuukauden laskun, mikä hänen maksettavakseen ei olisi alunperin edes kuulunut. Mikä sitten on nyt postiluukusta kolahtanut maksukehoitus? Kukaan ei tiedä, mutta kuiteilla on vaikea aiemmin maksettuja maksuja todistella. Finnbodylla piti maksaa käteisellä, eikä kuitteja “muistettu” aina antaa.

Mikä sitten avuksi? Urheillaan ulkona.

Jaloiksi vaihtuneet julkiset kulkuvälineet kuljettavat läpi pilvettömän tuoksuaamun. Aamu-unelias kauppatori, sikari Kämpin edustalla, konditoria ja katutyö. Ihmiset hymyilevät ja katumainokset näyttävät poikkeuksellisen hyvältä. Iloinen rokki soi iPodissa. Kevät on kaunis, mutta näköjään myös muille.

Töiden ja koulun jälkeen kävelin kotiin. Myös 100.000 muuta helsinkiläistä oli keksinyt ilta-aurinkoisen Töölönlahden. Yksi irvisteli juoksutuskissaan, pariskunta hiveli toisiaan vielä jäistävällä rantakivikolla, terrierit hyppivät pulahtelevien sorsien perään. Puolen vuoden pause oli kytketty pois päältä.

Vaikka aurinko helli kävelyretkeä, koulun taakka varjosti tuulista polkua Suomenlahden rannalla. Olisi pitänyt sitä, olisi pitänyt tätä, ehkä vähän taputtaa käsiä yhteen, hyppiä apinana kukkaruukulla. Päiväunille olisi voinut vaipua, keskittyä olennaiseen.

Peruukki oli yllätys, ennalta paljastettu - innolla odotettu, koska esirippu aukeaisi.