Rakastelkaamme poliisivaltiota

Oli hämmentävää huomata suuttuvansa viattomasta uutisesta. Vaikka en ole nettipokeria koskaan edes kokeillut, aiheutti lakiehdotuksia pohdiskellut aamu-uutinen sydämentykytystä vapautta ja sanaa vaalivassa sielussa. Suuret möröt kaulapantaseurannasta ja poliisivaltion sadistisiin syövereihin kätkeytyvästä holhoamisesta sumensivat siniset silmäni. Miksei kukaan huomaa, kuinka valtio rajoittaa meitä, huusin epätoivoa suihkukopin seinälle.

Ehkä kaikki onkin vasta alkusoittoa ja vastaanpyristelyä muutokselle, jota harsosilmämme eivät vielä näe. Osa yhteiskunnallisia asioita pohtivista blogeista ja yhteisöistä uskoo jakautumisen oikeistolaisuuteen ja vasemmistolaisuuteen katoavan tulevaisuudessa. Nykyinen todellisuus ei katoa minnekään, mutta ei ole enää merkittäviä syitä, miksi esimerkiksi kovan markkinatalouden kannattaja ei voisi uskoa vanhainhoidon tärkeyteen. Yritysjohtaja saattaa olla samaan aikaan ympäristöaktivisti tai nälkäpalkalla raatava hitsaaja omaan firmaan kolikoita kantava yrittäjä. Maailma ei ole niin mustavalkoinen miksi sitä yritetään pestä. Tosin herätyskello tuskin vielä soi seuraavaan vuosikymmeneen.

On yllättävän rentouttavaa lukea aamun uutinen uudelleen ja nauraa, miten asiasta kiistellään. Olisiko ehkä taas tässäkin aika heittää vanhat asenteet romukoppaan. Rahapelien laittomuus on yhtä iso eettinen suo, kuin tupakan ja alkoholin käytön salliminenkin. Puolesta ja vastaan kyllä uskalletaan puhua, mutta toiminta jätetään turvalliseen tulevaisuuteen – seuraavien vaalien taakse.