Kotikadulla

Monta vuodenaikaa on pyöri eilen Roopen mielikuvitusmaailmassa. Himmeävaloinen Paloheinänmäki houkutteli laskemaan. Ei pulkalla, mutta muitot painavista monoista ja vauhdin viimasta kiidättivät ajatukset isoihin rinteisiin, puuterilumeen ja hämyisiin afterski baareihin. Kengän alla narskunut lumi hermostutti. Vaikka toiselle kuukaudelle ehtinyt vuosi oli lumeton, olisi rinteeseen pitänyt päästä.

Pallo ei vierinyt pitkään eteenpäin, kun lumeen peittynyt vanha rullasuksirata tuli vastaan. Muistot maatuvista syksyn lehdistä ja sumuisista päivistä, liian kovasta vauhdista liukkaalla asvaltilla. Renkaat pysyivät vain vaivoin maassa. Silloin kauan sitten.

Tänään aamulla liput lehattivat rauhallisesti. Pakkanen ei pistellyt, eikä kanssamatkustajien nyrpeät naamat häirinneet. Ajatukset keskittyivät tekokukan kuihtuneisiin lehtiin. Todelliseen suihkuhuonekohtaukseen. Olivatko Metron ja Satasen jakajat kavereita keskenään?