Kielten kehitysmaa

Muistan kuinka joitain vuosia sitten puhuttiin aivovuodosta. Hyvin koulutetut suomalaiset säntäävät kohti verohelpotuksia ja parempia palkkapeltoja. Puhuttiin ja pulistiin, mutta missä vaiheessa huomattiin olla ajattelematta aivojen tuontia? Ehkä ajateltiin, ettei kukaan nyt kylmään ja hyiseen Seitsemän veljeksen tupaan halua tulla. Mutta haluaako?

Kierros yliopistojen nettisivuilla on karua katsottavaa. Kotimaisia kieliä ymmärtämättömän on käsittämätön löytää hyvin jemmattua in English namiskaa. Ja kun kolmas kotimainen vihdoin ruudulle avautuu, paljastuu karu totuus: tohtoreita koulutetaan Helsingissäkin englanniksi, mutta yllättäen norsun istuma-alan kokoinen osa tiedosta on vain – - suomeksi. Kiitos yliopistot, kun teette muuttamisen kauniiseen kuralätäkköömme niin helpoksi.

Suomi on kuitenkin monikulttuurinen apaja. Merkillepantavan voimakkaasti epätoivoinen ja väsynyt lapsi hakee suojaa, mistä muualtakaan kun Italian 45-vuotiaan pojan tavoin äidin helmoista. Kiitos italiaanoni suomalaisen anoppikokelaan, tieto pimeyden PhD:stä matkaa sähköisiä valtaväyliä maahan, jossa aurinko paistaa myös syksyllä.