Vihainen vihanneslauantai

Suomalaisen omakotitaloarkkitehtuurin nykytila vaikuttaa lähinnä lobotomiapotilaiden iltapäiväkerhon puuhastelulta. 50-luvun rintamamiestalojen yksinkertaiset linjat ja massatuotantomonistelu selittyy vielä ajan vaikeuden puitteissa, mutta kuka näistä kultapossukerholaisista voi väittää 21 vuosituhannen olevan vaikeaa? Elämän suurin itku ja murhe tulee pilaantuneen simpukan aiheuttaman ripulin valahtamisesta Volvon natisevalle nahkaistuimelle, ei lämmitysöljyn, vaatteiden tai ruoan puutteesta.

Mikä sitten pihtaria vaivaa? Asumismukavuudesta jauhaa tusina televisio-ohjelmia, terveellinen rakentaminen pyörii jokaisen nikkarin huulilla, mutta kukaan ei raaski tuhlata arkkitehtiin saadakseen hippuakaan hienomman lopputuloksen. Kaikki tyytyvät valitellen vallitseviin normeihin, ihan kuin harmaus ja pimeys ei riittäisi tuottamaan itsemurhiin kehoittavaa ahdistusmomenttia. Ehkä omakotitalot ovatkin masokistien unelmia: silmät kun kärsivät enemmän kuin Jeesus ristillä tätä rakentamista katsellessa.