Tähdettömiä hetkiä tähtilampun spottivalossa

ja muita Nalle Puhiin verrattavia tosiasioita.

On hassua, miten hiljaisessa yöbussissa voi yksi korviin kantautuva kappale alkaa hymyilyttää. Design management -kurssiltakin bongattu Katie Meluan Blame it on the moon vetää hassuudessaan ja hauskuudessaan vertoja Breakfast at Tiffany’s elokuvalle. Järjen ja tunteiden kaatuessa samaan shakeriin lopputulos ei voi kuitenkaan olla ymmärrettävää saati symmetristä.

Pienet analyysit kimpoilivat tuikkivien tähtien taivaalle. Humina pysäytti ajatuksen. Minne voi kappaleen polku johtaa? Kuinka kovaa olemattomuuden kengänkärki voi potkaista palleille? Eikö elämä olekaan pelkkä museoviraston sivukokoelma, kun pienoiskoon vuoristorata keinuukin ruotsinlauttojen pallomeriaalloilla? Kebabia kaivannut vatsa kirvoitti kysymyksiä. Ehkä raparperin alta löytyykin vastauksen kertova puutarhatonttu. Juuri se, jota kaipaisi sunnuntaiaamun silmänavaajaksi.