Punaiset tumput

Miten käy, kun hansikasunohtelu alkaa? Jättää tavaransa kaupan hyllyille, ihan kun asiakkaan niitä tarvitsisi täydentää. Ei huomaa jättävänsä hansikkaita naulakkoon, juoksee paikasta toiseen pää kolmantena ruhon ulokkeena. Sadattelut ja syytökset seuraavat perässä. Kuka on milloinkin työntänyt ne jonnekin, kuka korjannut väärään paikkaan. Kaikki, kunnes toiset huomaavat hänen napanneen väärän parin, kulkevan eriparihansikkailla. Minulla on helppoa. Minulla on punaiset tumput.

Punaiset tumput ja rauhallinen perjantai-ilta ovat helppoja valintoja. Väreihin ja niiden maailmoihin addiktoituvalle on kuitenkin helvetti* valita maalia seinään. Rajoitteita on liikaa. Milloin huone ahdistuu, milloin seinät kaatuvat päälle. Hienoimmat värit ovat liian voimakkaita, suvaittavat värit liian tylsiä. Keitolla ei onneksi ole liikaa hämmentäjiä. Pelkästään omat ajatukset saavat padan porisemaan riittävästi. Ehkä muista löytyykin se hillitsevä suola.

Kohta oma koti – taas kerran – on kuitenkin valmis. Kivuttoman aloitustuskan jälkeen repäisty rypistys lennättää maalin seinällä, laminaatin lattiaan ja kermat kaupanpäällisiksi. Sormet syyhyääkin jo sisustusliikkeiden huomaan. Eikä palkkapäiväänkään ole enää aikaa…

* Helvetti lienee varsin suhteellinen käsite. Kristinuskon voimakkaassa vaikutuspiirissä kasvanut voisi kuvitella tuonelan porteilla porisevan kuumemmankin hiilipötsin. Näkemyksiä voi kuitenkin olla monta. Moni siperian ateisteistä on saattanut löytää sielunsa hävityksen jäästä ja pakkasesta, siinä missä Danten tuulimyllyt kiusasivat piruparkaa viimeisille metreille. Mitä neutraaliin helvettilinjaukseen tulee, näkisin helvetin ylikorostettuna puhe- ja kirjakielen ongelmana paikasta, jolle ei varsinaista sijaintia voi määrittää. Käsittääkseni avaruus kärsii ajoittain samanlaisesta kompleksista – äärettömyydessäkään kun ei kiintoipisteitä ole. Näin ollen, kun avaruus sijaitsee taivaalla, eikä helvetin ja avaruuden välillä suurempia eroja todistettavasti ole, ovat taivas ja helvetti täysin samat. Onko kadotuksemme siis avaruudessa?