Hauras ajatus

Vuoden vaihteen mökkibailujen valahdettua vihdoin silmiltä silmäpusseihin, jäin miettimään elämän tarkoitusta. Toiset tukevat Afrikan Aidsia ostelemalla punaisia kaunistuksia, Saddameja tiputellaan hirsipuilta ja Jenkkeissä kuohutellaan naispoliitikolla. Ei kulu montaa sekuntia kunnes tajuan eläneeni jo toista viikkoa täydellisessä uutispimennossa.

Mökkihulluus ei parissa päivässä päässyt vielä hiipimään aivokuoren sisäpuolelle, vaikka täydenkuun kiiltäessä hikisellä otsalla tunnelma oli armottoman aavemainen. Tiziano Terzanin seikkailut ovat muutoin mahtavaa luettavaa, mutta alakerran olemattomien askelten kaikuessa tyhjissä huoneissa pysähtyy väkisinkin miettimään okkultismin todellisuuteen liittävää kitkerää kaikua. Mikä läntinen kristitty on sanomaan, että ympäröivä maailma rajoittuu pelkkien hyväksymämiemme aistien havaintoihin? Miksi edes kuvittelemme olevamme oikeassa? Ehkäpä peilin läpi voisi sittenkin nähdä kauemmas…