Extra virgin

Maalaaminen on mukavaa. En muistanutkaan, kuinka nopeasti viisituntinen voi vierähtää näprätessä kirpun kokoisen kylppärin nanopieniä kulmia, mutkia ja putkia. Isoksi kiitokseksi aiemmin epäilyttäneet värivalinnat osuivat kuin pommi torneihin. Vielä kun vaatekaapin saa rautakangetettua kokeilemaan kaatopaikkaelämää, alkaa päävoitto olla kourassa. Ja mitä mietitte? Kuka hullu remontoi samanlaisella pieteetillä vuokrakämppää?

Koska remonttipäivät kääntyivät rauhallisiksi illoiksi, löysin yllättäen itseni eilen Messengerin ääreltä.
- Eipä tuota itteekää oikein kiihota kotona lusmuilla mutta eipä täällä perseessä oo oikein mitään muutakaan tekemistä, manasi 17-vuotias maaseudulla asuva tuttavani.
Ymmärrän viktoriaanisten vuosien olevan kaukana takana päin, mutta korvassa kalskahti silti kohtalaisesti. Miksi lasta edes pitäisi jonkun asian kiihottaa? Lievän absurdi ajatus jäi liiaksi muhimaan aivokuoreeni. Mikä mättää, tulenko vanhaksi (en), olenko muuttumassa siveyden sipuliksi (toivottavasti en todellakaan, ja toisaalta tässä perheessä se lähinnä on myös mahdotonta) vai sumentaako yksittäinen verho taas ajatuksiani? Viimeistään tänään päätin olla koskaan vanhenematta.