Rippeet rääppiäisissä

Helsingin kaupunginhallitus antoi lopullisen päätöksen purkaa Hanasaaren A -voimala. Saastuneen maan suurtöinen puhdistaminen muuttaa ruman, mutta idyllisen ja ikiaikaisen tehdasmiljöön Suomen kalleimmaksi tonttimaaksi. Taas kertaalleen kaavoitus on suoltamassa kuollutta, loisteliasta esittävää alueen tynkää. Eikö vihdoin voisi oppia aiemmista virheistä? Yhteiskunnan vaikuttajat poliitikoista päätoimittajiin nostattelevat (Presso 48/06 s.7) kapinaa purkamista vastaan, mutta muiden tyhjissä pääkopissa vain humisee. Helsingin Sanomien mukaan virkamiehet eivät pitäneet tarpeellisena selvittää, voisiko entiseen voimalaan sijoittaa näyttelytiloja, teattereita, elokuvastudioita tai asuntoja. Lontoon esimerkistä, Battersea Power Stationista on muodostunut jo teollisuustilojen uudelleen käytön kultti, eikä esimerkit rajoitu manner-Euroopassakaan kahden käden varpaisiin.

Vihjeitä suomalaiset eivät näe edes avoimin silmin. Helsingillä on toistaiseksi rakentamatonta merenrantaa enemmän kuin monella kansainvälisellä vastineella. Mahdollisuuksia olisi, mutta minne katosivat esimerkiksi kansainväliset arkkitehtuurikilpailut? Kuinka monessa blogipoustauksessa voin sanoa peräkkäin: olisiko jo aika herätä? Onneksi lopullisen päätöksen tekee kaupungin valtuusto. Toivoa kipinästä on vielä kastuneen tulitikkuaskin verran.

* * *

Eilen vauhkosin kaukomatkan kaipuusta, mutta täydellisestä elämästä ei pidä unohtaa muita muotteja. Paljon onkin jo, mutta kiistatta voi väittää arkielämän miellyttävää luksusta olevan esimerkiksi naamakarvojen ajamisen. Miellyttävän harvoin suoritettavaan toimenpiteeseen tulisi sisältyä ihoa hellivää planktonista partavaahtoa – extrait pur de plancton thermal, jos tarkkoja ollaan. Koska sopivan sängen saavuttamisesta pitää nauttia, voi lyhyenkin karvaston ajamiseen kuluttaa hedonistisen tunnin. Kauniin naaman vilkuillessa peilistä ei aikaa voisi käyttää paremminkaan.

Vaikka täydelliseen elämään kuuluukin nautinnot työstä yöhön, itseään voi hemmotella myös ajallisesti tehokkaammin. Instantané gel hydratant levittäytyy siloposkelle silmänräpäyksessä. Herrasmiesmäisen hellimisen jälkeen sitä kelpaa koskea kauniimmankin lady’n. Rauhallisen hoidon jälkeen ramasee, mutta pirtsakka lauantaiaamuinen kaksituntinen vie viimeisenkin väsymyksen pois silmien pusseista. Mikä olisikaan parempi tapa nauttia journalismin kultahipuista, kuin syventyä Pressoon, Helsingin Sanomista puhumattakaan. Vasta kun hedonistiseen maailmaan tunkeutuu sisäinen tunne tyhjiöstä, on aika palkita vatsa valmistautumisesta: yksi Karl Fazerin suklaakonvehti triplaespresson kanssa aamuin ja iltapäivin. Paremmalla eliksiirillä harvempi puoskari onnistuu potilastaan palvelemaan.

Unelmat elävät usein pilvissä, vaikka arkipäivän Mona Lisan hymy vilahtaisikin monessa silmäkulmassa. Nähtäväksi silti jää, saako lopulta suupaloiksi muutakin kuin rippeet elämänsä rääppiäisistä.