Maski naamarilla

Elämä on erikoista. Kääntösilta väännähti 180 astetta juuri, kun astelin sen päällä. Enää ei ole kesäisiä päiviä, hikoiluita huonoissa harmaissa, pitkästa tukasta tappelua, ajamattomasta parrasta sanomista. Kaupunki uhkuu muutoksen paineessa, mutta lopulta ketään ei kiinnosta. Enää ei ole rakkaustarinoita, joille uhrata kirjoituksia tai katkeria kyyneleitä. On vain tylsistyneitä lukijoita. Ja kirjailija, jonka pitäisi lukea.

Paapatusta voi tulla tuutista ja tärinää dildosta, mutta ensimmäistä kertaa maailman historiassa uskonnot on laitettu samalle tasolle. Vai mitä mieltä olette hyllystä, jossa jokaiselle maailman vallalle löytyy oma rako. Tarkemmin ottaen seitsemälle kirjalle, 243 maalle, 3.700 vuodelle, 5.360 sivulle ja 5.084.000 ihmiselle. Voisiko paremmaksi enää pistää?

By Mike and Maaike (via CoolHunting)

Koska elämä ei ole pelkkää hyllyllä hyppimistä tai stringeillä tanssahtelua, päätin suhjahtaa alakertaan. K2 tarkemmin ottaen, hissi sanoi. Tällä kertaa en kuitenkaan suunnannut kellaristani liikennöivään linja-autoon (ai miten niin linja-auto kellarissa on paranormaalia?), vaan psykedeelisiin kellarireiveihin. Merihaan kolossikomponentin keskiviikkoalkuillan oli vallannut DJ nuori Einstein tanssittajinaan Maria Duncker ja Vera Nevalinna. Turhan tärkeistä kukituksista ja lucianeideistä vapaa alue oli sonnustettu joulujuhlaan riemuvaloin, eikä paikalta puuttunut edes Hullujen Hatuntekijöiden ksyleidoskooppi. Katsellessani teipillä kasatuissa muovimekoissa tanssahtelevia aikuistuneita tanssittajia keskellä keskiviikkoista iltaa ymmärsin, ettei paikkani ollut autotallissa. Ehkä sittenkin menen huomenna töihin ja tenttiin.

Pieni nörttiys ei onneksi ole alkusoittoa tulevasta. Joku voisi kuitenkin huolestua liskoisista öistä ja hämähäkkiunista. Suurempi painoarvo pötkähtänee kuitenkin joululoman lähestymisen myötä esiin puskeneelle vauvakuumeelle. Talven tullessa ötökät ovat kadonneet, mutta syyssateessa temmeltävät kurahousuiset tai rattailla myrskyä päin puskevat äidit ja toimiston vauvaikäiset mammat ovat liiaksikin pysäyttävä näky. Mielenjohteesta ei ole pitkä matka käytännön toteutuksiin, mutta onneksi Allah on ollut suituisa ja siunannut pitkällä välimatkalla. Kaksituhattakilometristä kun ei ole tummaihoisellakaan. Toisaalta joululoma ja lepo on kohta ovella. Mieli muuttuu tuuliviirinä kaupungin myräkässä, eikä kotiinkaan (tai ainakaan kavereille) taitaisi olla asiaa kersa kainalossa. Mielenhallinta ja jooga-kurssi, täältä tullaan!
Tai ehkä ei olisikaan aika herätä vielä. Jospa olenkin vain väsynyt.