Ajatus työstä (tai lähinnä huvista)

Kolmannen työviikon alkaessa mieleen valahtaa kesäinen unelma vapaudesta ja matkustamisesta. Kuukauden kierros Kambodzhassa, Vietnamissa ja Thaimaassa löivät pesemättömän leiman vapaasta elämästä, kiertelystä ja katselusta. Vielä pari kuukautta sitten en olisi uskonut hyppääväni opiskelijasta kokopäiväiseksi työllistetyksi. Unelma ei ollut halvaantunut. Mutta kuinkas kävikään? Täydellinen (kop kop, ainakin toistaiseksi) työ vei mennessään, eikä puolen vuoden vapaasta elämästä ole enää kuin lattialle tipahdelleet muruset jäljellä. Mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua – jos edes pariksi kuukaudeksi…

Koska olennaisena osana työpäivään kuuluu vatsakurinan valjastaminen, nautimme poikkeuksellisesti raksaruokalamme sijaan annokset riistapyöryköitä Toni’s Delissä. Viehkeän italialaistyylisen lounastamon ulkoasuun kuuluu olennaisena osana pukuihin verhoiltuja näppäimistöduunareita. Ruskeasilmäisenä nappina katolilaisen maan tyyliin pöytään oli istutettu myös pappi. Myöhemmin mulkoilevat silmät paljastivat, ettei kirkonmies ollutkaan rekvisiittaa. Pastorin pastan nautiskelua tuntui haittaavan, kun mediatyttäret keskustelivat hampaanväliin jääneistä munakarvoista.

Kermakastikkeisen ruoan sekä (taas) nautitun lahjuskakun jälkeen on sopivaa käydä mittaamassa ruhoa ympäröivä painoindeksi. Pelastus tuli kerrankin oikeaan osoitteeseen. Iltapäiväpainolla ja rehellisesti liioittelemattomalla pituudella BMI pomppasi vain kahteenkymmeneen viiteen. Rakkaan työkaverini alhaisempi lukema ei häirinnyt, helpotus kun oli suuri: normaalipaino löytyy 20 ja 25 väliltä. Onkin jännä, miten mediamaailmassa törmää päivittäin mielenkiintoisiin asioihin.