Päivä gyniksellä

Borat on hulvaton. Myös internetsivu on massanäytäntöjen linjasta äärimmäisyyksiin poikkeava. Jokaisen pikkupojan vilkku-unelma on räävitön yllätys perinteisempien huipputoimistoluomusten rinnalla. Tuntuukin, että brittikoomikko Sacha Cohen taitaa tyylin kuin tyylin, aina amerikkalaisille suunnattuun täyslaidalliseen asti.

Vaikka elokuva hermistelee naurulankoja jatkuvalla syötöllä, hymyhuuli ei kuitenkaan ole koko elokuvaa täysliputuksessa. Karu todellisuus muistuu aina ajoin mieleen: voiko vastapelurin – tai pahimmassa tapauksessa kaverinkin takin alta löytyä noinkin kapeeseen suppiloon katseleva yksilö? Turha syyttää rapakontakalaisia itsekeskeisyydestä, rasismista ja oman edun tavoittelusta. Loppupeleissä meikäläiset lähtivät sinne – juuri noista samaisista syistä. Ehkä kultaisten esirippujen olisi aika rapista vihdoin pois.

Kansainvälisyys ei ole todellisuutta enää ainoastaan ulkomaille muutettaessa. Vaihto-oppilaat ovat piristäneet lumista yliopistokuvaa jo vuosikymmeniä. Eri taustaiset maahanmuuttajat kansoittavat myös 43:sen bussilinjaa – tänä iltana jopa 50% matkustajaosuudella. Muistan selkeästi äkäiset kommenttini tylyistä japanilaisista, saadessani ensimakua gaijin-kissajahiirileikkiin. Rasismista tilittävät sanat kuitenkin hiljenivät äkisti. “No, nyt tiedät miltä musta tuntuu stadissa”, hyvä ystäväni tokaisi rauhallisesti.

Niinpä niin. Ehkä Cohenilla olikin pointtia. Hiekkapaperilla viimeistelty aihe ei ehkä sittenkään ole vielä loppuunkulutettu. Toisaalta, mikä aihe ei olisi? Päänavauspäivästä on soljuvaa siirtyä avaamaan äänitorveaan. Alustukseksi tulevalle tilitykselle suosittelen tutustumaan toissaviikonloppuiseen Pressoon (s. A14). Ah, arkkitehtuuria ja kaupunkikulttuuria…