Muuttuvia tottumuksia

Aamupala jäi välistä, kun rynnin maanantaiaamun luennolle. Muriseva vatsa ja yläaste-lukio-rakennuksen fyysinen läheisyys palauttivat harhailevaan mieleen lukuisat kouluruokailut. Lukiossa lasten pitäisi lähestyä aikuisuutta, mutta kaikilla elämä ei kulkenut saman kaavan mukaan. Muistan, kuinka eräs silloinen kaverini ei voinut syödä kouluruokaa. “Ankeuteen” alentuminen ei sopinut tiukassa ilmapiirissä elävälle epävarmalle lapselle. Esson hodarit ja Kampin Mäkki korvasivat kouluruoan. Ihme kyllä, asianomaisen ulkomuodossa ruokavalio ei näkynyt.

Nyt miltei 8 vuotta myöhemmin mietin kouluruokaa. Nälkäiselle kelpaa kaikki, mutta harva lapsi suhtautuu vakavasti yhteiskunnan selkärangasta kaavittavaan panostukseen: mukamas ilmaiseen, lämpimään – ja laadukkaaseen ruokaan. Paha maku koettelee miljoonien nirsojen arkea. Herkulliset ruokalajit ei yksinkertaisesti avaudu kaikille, mutta toiset vetävät tiukkislinjaa myös terveydenhoidossa. Etelä-Amerikassa matkanneen hääparin kauniimpi osapuoli (adjektiiville ei ole takeita, mutta yksinkertaisemmin: morsian) päätti jättää maitohappobakteerin nauttimatta. Töhnän maku ei miellyttänyt nirppanokkaa. Tulos oli sanoin kuvaamattoman kaunis: rouva evakuoitiin yllättäneen, poikkeuksellisen roiskuvan vatsataudin siivittämänä. Toivottavasti häämatka oli mukava ja opettavainen.

Muutokset eivät myllerrä pelkästään ikääntyvän ruokailutottumuksia, mutta myös mediakulutusta. Muutama vuotta sitten ei olisi voinut uskoa, että kaksvitoset mimmit hehkuttavat mySpace.comia, ja kotimaisemman Irc-Galleriankin rekisteröityneiden keski-ikä on noussut 19 vuoteen. Vaikka jokainen on voinut olla oma sisällöntuottajansa jo pitkään, on myös “faktaa” välittävän uutistoimiston ja todellisuuden raja hämärtymässä. Reuters on alkanut julkaista blogilainauksia verkkouutistensa perässä. Työkaverini pohtiikin ihmisten kaipaavan aitoja mielipiteitä “kylmien faktojen” lisäksi. En voi olla huomauttamatta, että ainahan näin on ollut. Vaikka Fox’in kaltaisten voimakkaasti painottuneiden televisiokanavien takana makaakin mutainen peli, ei propaganda uppoaisi ihmisiin jos siitä ei rakastettaisi. Vaihtoehtoja kun on.

Viikon takainen Advertising Age kertoi American Expressin lanseeraavan Wiki-alustan. Jos blogin perustaminen on tuntunut haasteelliselta, mutta näppäimistö on magneetti sormille, voi jokainen alkaa luoda omaa kirjailijan uraa kehitellen tarinoita luottokortin ympärille. Maut ja matkat tuntuvat olevan Amexin lempiaiheita, joiden ympärille myös monen mailmaa näkemättömän ja makuja kokemattoman matkaajan mielenkiinto levähtää. Vahvasti brandätyn tuotteen altistaminen mattimeikäläisten tuotoksille saattaa olla riski, mutta jonkun on kuljettava edellä pimeässä. “It’s Wiki, but pretty”, Amex kuittaa.