Eikä aikaakaan…

Takaisin lumisten yllätysten ja porojen maassa. Parilla tunnilla myöhästynyt lento pakotti satunnaisen seikkailijan jättämään aamun ensimmäisen luennon väliin. Uuden päivän yllättävän iloiseksi muodostunut kauluspaitaseikkailu oli miellyttävää pirteämpänä. Akateeminen vapaus on oiva mahdollisuus. Se on myös mukavaa vaihtelua Mikkelille, jonne autokyyti tosin on kiidättämässä jo ylihuomenna. Suuret Vuotuiset Tanssiaiset ei ehkä tapahtumana varsinaisen megajymyjumputuksen tasolle yllä, mutta huonoa punaviiniä sekä erittäin miellyttävää seuraa lienee kuitenkin luvassa. Jos ei muuta, sopivaa kiirettä matkailun jatkoksi.

Illalla matkalaukkuja avatessa esiin pöllähtää t-paitakeleistä toistaiseksi nautiskelevan etelän tuoksu. Viikko vaatekaapissa Milanon keskustan laitamilla on kadottanut Omon ja Arielin. Tilalla on sieraimia miellyttävästi värisyttelevä kosteus. Se sama, joka pöllähtää huoneiston ovea avatessa jossain kaukana täältä. Neonvihreällä koristeltu laukku jää makaamaan tyhjänä huoneeseeni. Pujahdan päivästä – enemmänkin edellisistä – väsyneenä puhtaiden lakanoiden väliin, omassa huoneessa. Taas yksi matka, taas muutamat kilometrit. Ei ehkä lomaa, mutta miellyttävä kokeilua Italian elämästä.