Vähiin käy

Päivät matelevat ennen loppumistaan. Pöydän tyhjentäminen enteilee lopun alkua ja silmujen puhkeamista kukkaan. Vaikka allergiat kuinka jylläisivät, kukinta saattaa toisinaan olla erittäin odotettua. 7 vuorokautta, ja viimeinen yö – koskaan – Santahaminassa on alkamassa.

Laivan irtautuessa rannasta monet katselevat haikeina taakseen. Niin useimmiten minäkin. Lievä kutina takalistossani kertoo kuitenkin karua totuutta, miten joitain asioita ei yksinkertaisesti jää kaipaamaan. 7 kuukauden hyväntekeväisyystyörupeama on ollut iso kasa oppimista, miellyttävää kirjailua, puhelimessa lörpöttelyä sekä rakasta matkailua.

Paratiisisaaren portit sulkeutuvat takanani, eikä paluuta alueelle onneksi ole. Tai ehkä vielä joskus uuden harrastukseni parissa, mikä ei kaikista ennakkoarvailuista huolimatta ole vapaaehtoinen maanpuolustus. Roope “Rööri” Ruotsalainen kiittää ja kumartaa viikon kuluttua. Ja kuten Panu Karhunen aamutelevisiossa tänään totesi, toiselle kumartaminen on toiselle pyllistämistä.