Tavallisia päiviä

Päivät vierivät. Seisovan pöydän aperitiivit sekä lauantaiajalut vuoristossa pyörittävät päiviä jouhevasti. Toiset nauttivat sunnuntaina levosta, toiset pyhittävät sen hengen työlle. Me päätimme omistaa sunnuntain opiskelulle. Kukapa olisi uskonut.

Kotona puhuri sivaltaa vaatteiden läpi nolla-asteisella hyväilyllä. Milanon kivikolossit ovat myös viilentyneet. Parikymmenasteinen ilma pakottaa riuhtomaan hupparin laukusta. T-paitailla voi enää aurinkoisimmilla kujilla, jonne sisämaan kalmahtava kosteus ei vello. Talvi tulee tännekin.

Uusia ideoita ja hymyileviä mieliä. Matkailutoimittajana voisi olla mukavaa, mutta pinnan alla sykkii enemmän, kuin pelkkä kahvilan katkuinen matkailukertomus. Uusia kontakteja löytyy yllättävistä paikoista – juuri kun niitä ei odottaisi. Maailman kuuluisimman desing -yliopiston, Marangoni instituutin aulassa pauhasi pop. Joku oli myös viitsinyt valjastaa teknologian hyötykäyttöön: flatscreeni kertoi missä luokissa seuraavat luennot vaatekaavojen leikkaamisesta tai seuraavien muoti-ilmiöiden hypettämisestä alkavat.

Sohivien saksien ja jytääviä muotinäytöksiä tuuttaavien televisioiden teknosykkeestä takaisin anttilamuodin mekkaan. Voin myöntää: kyllä Suomikin on ihan kiva maa, vaikka pinnanmuodot muistuttavatkin pannukakkua, ja sittari myykin muodin helmiäisiä. Ei herätyskello saapasmaalaisillakaan aina ole soinut. Ehkäpä pienet pahat voi antaa anteeksi.