Pullonpohjat silmillä

Juttelin erään ystäväni kanssa mediasta ja tietoisuudesta muutama viikko sitten mökillä. Esimerkkinä oli globalisaatio ja terveys. Totesimme, mitä enemmän faktaa yksilö tietää, sitä vaikeampi on asettua millekään puolelle, puolesta tai vastaan. Selkeä mielipide puuroutuu ja valinta vaikeutuu, kun aiemmin terävänä pitämä kuva laajenee liian isoon mittakaavaan.

Kansalliselle mediavaikuttajalle puuroutunut mielipide saattaa olla paras vaihtoehto. Jos on eettisesti oikein uutisoida asia mahdollisimman totena antamatta oman mielipiteen vaikuttaa uutisointiin, on laaja yleistieto kiihkoa aiheuttavista asioista vain hyvä asia. Voisiko kuitenkaan idealistisessa ääritilanteessa koko kansan mielipide olla liiallisen faktatiedon sumentama? Jokaisen kokemukset, kasvatus ja sidosryhmät vaikuttavat mielipiteen muodostumiseen. Olisiko vaaleilla merkitystä, jos mielipiteiden välille ei syntyisi liioiteltua räväkkyyttä tai vääristeltyjä tietoja? Olisiko parlamentarismia edes olemassa?

Suomen suuntimat heilunevat sumentuneisuudessa. Vai miksi pääpuolueiden hallitusohjelmat eivät eroa olennaisesti toisistaan? Minne on kadonnut barrikadeille noussut kansa? Onko ainoa kiivastusta aiheuttava huolenaihe pelkkä perintövero? Ehkä linssimme onkin sumennettu liian läheltä. Oikeat asiat hautautuvat kokonaisuuksiin vaikuttamattomien epäolennaisuuksien alle. Strategia sekin.

Comments are closed.