Lahosi

Väliaikaisella työpöydälläni on kaksi muovipussia. Keltainen Hullujen päivien mainos imee sisäänsä vaatteeni. Apteekkarimalli kantaa kenkiäni. Lopun alun tunnelma ei valloita puhdasta työpistettä. Pahaa kahvia ei tule ikävä. Kerran viikossa nautittavaa parsanyyttiä kuitenkin.

Jörn Donner ei kulunut loppuun. Kuolemankuvat kiehtovat, kirja ei erityisemmin. Jos jotain olisin tehnyt, se olisi ollut potretti Jörkasta. Olisin halunnut kysyä, kuinka nuori on vanha? Vai kuvitteleeko vanha olevansa nuori tajunnan taannuttua vanhuuteen? Kuinka vähän on paljon? Saako kahvin pinnalla kellua harmaita hippuja?

Mäiskyttelen uuninhaaleaa parsanyyttiä suussani. Miellyttävä maku tuntuu nenässä. Demand safety – naapurin ikkuna huutaa. Allekirjoitan.

En voi olla rakastamatta kirpeää greippimehua aamuisin.