Klik, klik, klik. Klak.

Tuleekohan puluille kylmä talvella? Kuinka nopeasti katukivet kuluvat kävelystä? Mitä tapahtuu, kun istuu ja odottaa riittävän kauan? Pysähtyykö aika?
– Tämä paikka on sellainen elämän pysäyttäjä, väsähtänyt varusmies toteaa viereisestä työpisteestä.
Pysähtynyt ei ole oikea sana kuvailemaan kuivakan kirpeää, mutta lähestyvän poislähdön hellyyttämää ja naaman virneeseen saattavaa ilmapiiriä toimituksessa. Ilmapiiri on seisahtunut – uinahtanut edelliselle vuosituhannelle. Mitään ei tapahdu. Torstaina ilmestyvän lehden voi pääpiirteissään lukea edellisen vuoden lehdet kansien väliin niputtavasta kokoomateoksesta. Toimitus vaihtuu, jutut ei. Mitähän oli lehteä perustettaessa 60-luvulla? Löysikö rauhan ja rakastelun ilosanoma värikkäine kukkineen myös mustavalkoisen printin sekaan?

En valita. Minulla on mukavaa, muttei mitään sanottavaa. Jörn Donner ja Kuolemankuvia viihdyttää minua iltapäivän.