Japani Italiassa

Kapea tie kiemurtelee ylös jyrkkää rinnettä. Remonttia kaipaavat talot seisovat kuin odottaen eroosion viimeistä armahdusta, joka romauttaa tiilikasan alas laaksoon. Vastaantulijoiden kaasujalka on painava. Pienet kallion koloihin nostetut ristit kertovat kohtaloista, jotka eivät huomanneet tien olevan liian kapea kahdelle autolle. Pudotus laaksoon ei silti huimaa. Peränpitäjän hermo ei kestä rauhallista kulkuamme. Yritämme antaa tietä. Peili raapaisee kalliota. Vuoristossa panos on suurempi kuin kasinolla. Voittoa ei ole, mutta korkealla on kaunista.

Auton navigaattori löytää vihdoin tiemme Bellagion kylään. 60 kilometriä yli kahdessa tunnissa on saavutus. Moottoritie ja laiva ovat nopeampia, mutta miksi joku haluisi tukahduttaa intonsa savupiipusta pupisevaan dieselkatkuun? Kyläpahanen uinuu turistien valtaessa idyllisillä kaduilla. Leipuri nojaa ovenkarmiin. Italiaa puhuva asiakas saa närkästyneen miehen paremmalle tuulelle. Keskustan hylätty hotelli pakottaa tekemään tuttavuutta. Suuri empire-kerrostalo huokuu salaisuuksia, mutta syksyn aurinkoisessa kirkkaudessa turistista ei ole tunkeutumaan aidattuun kauneuteen.

Taitamme paluumatkaa nopeammin. Tieviitat kartoittavat reittiä navigaattorin sijaan, ja Comon kaupunki moottoritieneen paljastuu Italian syvimmän järven toisesta päädystä. Ylös-alas-korvat-lukossa päättyy. Tumma mies ajaa automme parkkihalliin. Etelässä palvelu toimii ja aikaa jää enemmän pukeutumiseen.
- Asahi feels like a home, Fran huokaa hopeaetikettisestä pullosta japanilaisessa ravintolassa.
Yli puolen vuoden tauon jälkeen eurooppalaistuneet katsudon ja ramen maistuvat – Japanille.